Taru Karejoki, Reijolan gaselli

Valmentaja Juha Himanka on ohjannut Tarun harjoittelua reilun vuoden.

Useassa yhteydessä on tullut selville, että pieni seura, Pyhäselän Urheilijat sylkee yleisurheilun kentille ja juoksuradoille lupaavia urheilijan alkuja, joista monet ovat ikäluokkansa parhaita. Aikaa myöten monesta lahjakkaasta nuoresta hioutuu kansallisia ja toivon mukaan kansainvälisiä kilpakenttien kuninkaita ja kuningattaria.

Reijolassa asuva 15-vuotias Taru Karejoki on yksi heistä. Voisi sanoa leikkisästi, että hän on Helsingin lahja Pyhäselälle. Taru syntyi nimittäin pääkaupungissa ja muutti 2-vuotiaana perheensä mukana näille paremmille maille.

Äiti keksi 8-vuotiaalle tyttärelleen virikkeellistä tekemistä ja melkeinpä raahasi ujon tytön Reijolassa järjestettävään urheilukouluun. Ja siitä lähtien Taru on ollut tekemisissä urheilun kanssa ja tekemistä näyttää riittävän tästäkin eteenpäin, mikäli vaan intoa riittää: -Sen suhteen ei ole ongelmaa, kertoo näpsäkkä tyttö reippaasti.

Taru on ollut tunnettu nopeista jaloistaan jo pitkän aikaa, mutta viime kesänä hän sai jo laajempaa julkisuutta voittamalla 15-vuotiaiden Suomen mestaruuden Iisalmessa 200 m:n aitajuoksussa. Yllätys oli melkoinen, koska hän juoksi matkaa vasta kolmatta kertaa. Mestaruus tuli ja hyvällä ajalla 28,69. Kyllä silloin tuntui hienolta ja syystäkin suu oli kuin hangon keksi.

300 m:n sileällä viimevuotinen SM-kultamitali vaihtui hopeaan, mutta yli puoli sekuntia paremmalla ajalla 40,94; piirin ennätys rikkoutui siinä samalla.

Festina lente

Mitalit eivät kiilu Tarun silmissä. Suurin motivaatio urheilussa on omien aikojen parantaminen kisakentillä. Nuorella neidolla kehitystä tapahtuu vuosittain harjoittelun ja kasvamisen myötä, siksi urheilu onkin hauskaa. Kasvukauden loputtua tulokset paranevat vain ja ainoastaan harjoittelun ja levon oikealla jaksottamisella.

Tietenkin täytyy olla intoa ja motivaatiota lähteä harjoittelemaan ja kisoissa täytyy inhota ajanottokellon suuria lukuja. Harjoituksissa tulee olla nousujohteinen meininki. Tästä pitää huolta Tarun taustatiimi, johon kuuluvat henkilökohtainen valmentaja Juha Himanka ja Seppo Räsänen, joka on harjoituksissa ahkerasti mukana. Juha on Niittylahden koulun rehtori ja omaa pikajuoksijan taustan nuoruuden ajoilta, joten tietotaitoa valmennukseen löytyy:

-Tarun kanssa on tehty yhteistyötä noin vuoden verran ja eteenpäin ennään vanhojen roomalaisten sanonnan mukaan "festina lente" eli hitaasti kiiruhtaen. Jos valmennus tuottaa Tarun kohdalla tulosta, niin voidaan sanoa että tyttö menee hitaasti kovaa, kertoo Juha.

Herkkä kosketus juoksurataan

Tällä hetkellä harjoitukset eivät tyttöä paljoa rasita, niitä on kolme tai korkeintaan neljä kertaa viikossa. Monet samanikäiset tytöt harjoittelevat huomattavasti useammin ja tehokkaammin viikossa, tietää Juha. Liika harjoittelu kostautuu välittömästi jäykkyytenä. Ehkä fyysinen kunto kasvaa, mutta maaliviiva tulee hitaasti vastaan. Pikajuoksun A ja O on rentous, jonka pitää pysyä yllä koko suorituksen ajan.

Tarun juoksussa on luontaista herkkyyttä ja sulavuutta. Koko kehon tukikoneisto on saatu mukavasti kuntoon lihaskuntoharjoitteilla. Tämä on johtanut väistämättä siihen, että Tarun juoksua sävyttää kevyt ja herkkä askel.

Päämatka on arvoitus

Tyttö ei vielä tiedä mikä hänen päämatka tulee kilpakentillä olemaan, sen aika näyttää.

-Jotain satasen ja 800 metrin välillä se tulee olemaan, en missään tapauksessa yli 800 metrin matkoja tule juoksemaan, tuumii vaalea neitokainen. Taru käy yläasteen viimeistä eli yhdeksättä luokkaa. Vakaana tarkoituksena on mennä Rantakylän tai Pyhäselän lukioon. Aika menee opiskellen ja urheillen, muita harrastuksia tyttö ei luettele. Opiskelujen suuntautuminen ei anna aihetta mihinkään erityiseen ammattiin, mieliaineita ovat yhteiskuntaoppi ja kotsa eli kotitalousoppi. Aika näyttää, mikä titteli tai ammatti on Taru Karejoen etuliitteenä tulevaisuudessa, vai puhutellaanko häntä maailmanmestarina tai peräti olympiavoittajana.

Reijo Väisänen