Ari Pakarinen palasi 80 metrin kerhoon:

Münchenin EM-kisoihin vaikka väkisin

Takaisin kasvattaja-seuraansa Pyhäselän Urheilijoihin vuonna 2001 siirtynyt Ari Pakarinen on tyytyväinen päättyneeseen kauteen, vaikka SM-menestys jäi epäonnisten Turun Kalevan Kisojen takia odotettua vaisummaksi.

Ruotsi-otteluun selviytyminen ja 80 metrin rajan saavuttaminen kuuden vuoden tauon jälkeen antoivat uskoa ajatukselle,että 32-vuotiaan pyhäselkäläisen ainoana tavoitteena vuodelle 2002 on selviytyminen EM-kisajoukkueeseen. "Müncheniin EM-koneeseen nousen vaikka väkisin!"

Ari Pakarinen ponnahti suurempien urheilufanien tietoisuuteen vuonna 1991,jolloin hän vasta 22-vuotiaaana selviytyi Tokion MM-kisajoukkueeseen yhdessä Kimmo Kinnusen ja Seppo Rädyn kanssa.Tokion kisat olivat Arille karsiutumisineen pelkkä opintomatka ja myös vuoden 1992 Barcelonan olympialaiset jäivät haaveeksi.

Stuttgartista viides sija

Vuonna 1993 sitten rävähti, kun Pakarinen Kalevan Kisojen hopean jälkeen selviytyi myös Stuttgartin MM-miehistöön. Muina keihäreinä joukkueessa olivat jälleen Kinnunen ja Räty, joista viimeksi mainittu karsiutui finaalista.Kimmo otti hopeaa ja Ari kunniakkaasti viidennen sijan,jota on pidettävä Pyhäselän Urheilijain kaikkien aikojen parhaana yleisen sarjan urheilusuorituksena.

Pakarinen tavoitteli MM-kisoihin jo kolmannen kerran vuonna 1995.Puhti ei kuitenkaan aivan riittänyt, vaikka kunto oli huipussaan tärkeimmässä näyttöpaikassa,Lapuan Kalevan Kisoissa.

Joukkueeseen marssivat Seppo Räty,Harri Hakkarainen ja toinen PyU:n mies,vasta 20-vuotias Aki Parviainen,joka avasi suurkisaputkensa juuri Göteborgin MM-kisoissa.Arin oli jääminen Kalevan Kisojen neljänneksi, vaikka vielä edellispäivän karsinnassa hän oli ollut ykkönen yhä voimassa olevalla ennätyksellään 85.18.

Viisi alavireistä vuotta 1996-2000

Vuosi 1995 oli käännekohta Arin uralla.80 metriä jäi ylittämättä viitenä seuraavana vuonna:

-Minulla oli kaikenlaisia vammoja,mm.olkapäätä on operoitu kahdesti.Usko ei kuitenkaan koskaan loppunut,Ari kertoi.

Vuonna 1998 myös seura vaihtui,kun Ari lähti kokeilemaan siipiensä kantavuutta naapuriseurassa Joensuun Katajassa.Kolmen Kataja-vuotensa jälkeen Pakarinen palasi kotiseuraansa hyvällä menestyksellä:

-Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pystyin harjoittelemaan kunnolla ja myös luottamus omiin kykyihin on palannut. Ensi vuoteen lähden suurin odotuksin.

Jarmo Hirvonen valmentajaksi

Ari Pakarista valmensi uran alkuaikoina Aulis Tamminen. 1990-luvun puolivälissä luotsina oli Kyösti Härkönen ja syksyn 2001 uutispommi oli Aki Parviaisen ex-valmentajan Jarmo Hirvosen siirtyminen Arin luotsiksi:

-Valmentajaksi tämän ikäiselle urheilijalle ei kelpaakaan ihan kuka tahansa.Olen tullut omillani toimeen niin pitkään,että valmentaja on ehkä paremminkin tukihenkilö.Tietysti Jarmon avustuksella pystyn myös hyödyntämään Tanhuvaaran harjoituspaikkoja paremmin,Ari selvittää.

-Ainoa mikä hieman huolettaa,on vihoitteleva olkapää. Olen lähdössä Heikki Jaroman tutkittavaksi marraskuun alussa. Leikkaukseen en mene,ellei ole pakko.

Eero Könönen