Liikunnan monitoimimies Matti Eskelinen täytti pyöreitä vuosia

On vierähtänyt jokunen tovi siitä, kun nuori painonnostajapoika pyöräili ensimmäisiin kilpailuihinsa 45 kilometrin matkan jäisiä marraskuisia teitä. Lokakuussa Matti Eskelisen syntymästä tulee kuluneeksi 60 vuotta.

Matti oli jo jonkin aikaa kotona harjoitellut painonnostoa veljensä kanssa kylmässä heinäsuojassa. Välineet olivat kaksi kelopölkkyä pystyssä,ja niiden välissä tankona rautakanki, lisäpainoina auton päällysrenkaan sisään laitetut kivet.Ensimmäisissä kilpailuissa oli sitten vähän outoa,kun piti nostaa oikealla painonnostotangolla.Se pyörikin niin herkästi, eikä ollut neliskanttinen,kuten kotoinen rautakanki!

Tarina ei kerro,kuinka Matille kävi ensimmäisissä kilpailuissa, mutta myöhemmin menestystä on tullut roppakaupalla. 26 maaotteluedustusta vuosina 1961 -78, toistakymmentä Suomen ja Pohjoismaiden ennätystä kolmessa eri sarjassa,ja yli 35-vuotisen uran huipennus, EM-pronssi tempauksessa vuonna 1965. Veteraanisarjoissa Matilla on lisäksi useita maailmanmestaruuksia ja -ennätyksiä. Sopii monen 60 kg:n sarjaan mahtuvan ja vähän suuremmankin yrittää rikkoa Matin ennätystuloksia: 107,5 kiloa tempauksessa ja 135 työnnössä, 67,5 kg:n sarjassa 117,5 ja 150 kg.

Painonnostomenestyksen takana on monipuolinen liikunnallinen osaaminen.Matti kilpaili nuorena miehenä yhtä lailla myös yleisurheilussa ja suunnistuksessa, sekä otti osaa tukkilaiskisoihin. Noilta ajoilta on jäänyt muistiin huimia tuloksia mm.vauhdittomissa hypyissä:pituudessa 310 cm ja korkeudessa 145 cm! Myös telinevoimistelu oli sellainen laji, josta Matti piti,ja jota hän piti mukana harjoittelussaan.

Työn perässä Lieksasta Pyhäselkään

Matti Eskelinen syntyi Viensuun kylään Pielisjärvellä eli nykyisessä Lieksassa 11.10.1941.Vartuttuaan hän toimi liikunnan opettajana kymmenen vuotta Lieksan ja Pielisjärven yhteislyseoilla ja kolme vuotta ammattikoulussa.Hän oli parhaillaan Lieksan kauppaoppilaitoksen vahtimestari-talonmiehenä ja terveyskasvatuksen opettajana,kun Pyhäselässä tuli auki urheiluohjaajan virka.Matti päätti hakea virkaa, ja pyhäselkäläisten onneksi tuli myös valituksi.Uraputki lähti nousuun ja kaikkihan tietävät Matin olevan tällä hetkellä Pyhäselän kunnan liikuntasihteeri.

Urheilukärpänen puraisi myös Matin jälkikasvua.Poika Juhamatti on seurannut isänsä jalan jälkiä painonnostosaleille,ja takana on jo useita maaotteluja ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailuja, menestystäkin on tullut.Poikasarjoissa hän oli myös hyvä pikajuoksija. Tytär Anukatri puolestaan rikkoi keihäänheiton piirinennätykset ikävuosina 8-12 ja on harrastanut yleisurheilun ohessa myös mäkihyppyä.

Vuosien myötä on monen lajin harrastaminen Pyhäselässä kuihtunut,mutta Matin mielestä on tärkeää,että liikuntaa harrastetaan aktiivisesti työikäisten keskuudessa,ja että lapsille löytyy järjestettyä ohjattua toimintaa. Perusliikuntapaikkatilannekin on kohtuullinen,tosin Suhmuran ja Rekivaaran kouluille kaivattaisiin liikuntasalia. Hammaslahdesta puolestaan puuttuu tarpeeksi suuri liikuntahalli, joka palvelisi kuntoilijoiden ohella juhlien,teatteriesitysten ja konserttien järjestäjiä.

Matin toivomuslistalle kuuluu myös ulkoilureitti-ja ulkoilualueverkoston saaminen kuntoon,sekä lähiliikuntapaikkojen lisääminen ja kunnossapito. Hänen mielestään ratkaisu ihmisten liikkumattomuuteen löytyy olosuhteista:

-Kyllä ihmiset liikkuvat,kun olosuhteet ovat hyvät ja kun annetaan liikunnasta asiallista tietoa ja tarjotaan hyvin ohjattuja harjoituksia.Luontoliikuntaan tulisi myös panostaa enemmän,koska sen harrastaminen on halpaa, sopii kaikille ja rauhoittaa ihmisen mieltä.

Matin löytääkin varmimmin kuulaana pakkaspäivänä lumikenkäilemästä pitkin Pyhäselän metsiä.

Kunnan liikuttajana Matti sanoo olevansa erittäin iloinen ja ylpeä pyhäselkäläisestä yleisurheilusta. Aloittelevaa urheilijaa hän kannustaa hankkimaan hyvän ja monipuolisen pohjakunnon.

- Hyvä taito, sydän,jalat ja keskivartalo ensin kuntoon,vasta sen jälkeen muut asiat,hän painottaa.

- Urheilun ja liikunnan tulisi olla hauskaa.Jos ei ole,niin joku on pahasti vialla.Tärkeämpää kuin tulla huippu-urheilijaksi on hyvä harrastus lapsena,ja toivottavasti liikunnan jatkuminen elämäntapana koko loppuelämän.

Helena Puhakka